Istuin terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolle pääsyä odotellen. Ei mitään vakavaa. Lempin mieliksi olin käynyt varaamassa ajan tohtorille. Kuntotarkastus. Vähän kuin auton katsastus. Koputellaan pohjaa, kokeillaan iskunvaimentimia ja kurkataan konepellin alle. Uudempiin autoihin laitetaan johdot mittareihin ja katsotaan, pysyvätkö tulokset annettujen ohjearvojen sisällä.

Viikko sitten hoitaja oli ottanut minusta verta useampaan putkiloon ja laittanut piuhat kiinni rintamukseen Tänään oli sitten tuomion aika. Ihmiselle varaosia ei saa niin helposti kuin esimerkiksi Toyota Corollaan. Siihen löytyy yleensä osa kuin osa Ryttysen Einon hajottamolta tai jos varastolta ei löydy, niin Eino tietää mistä osan voi tilata.

Siinä vuoroani odotellessa Kumpulaisen Martti tuli viereeni istumaan. Sai juuri ja juuri hyvät päivät sanottua ennen kuin yskänpuuska keskeytti tarinan. Hetken röhistyään kysyi, että joko olen saanut aurinkopaneelit talon katolle laitettua. Ja olenko hankkinut biokaasulla toimivan auton.

Molempiin uteluihin vastasin, että en vielä. Toyota toimii vielä niin hyvin, ettei auton vaihtaminen ole ajankohtaista. Ja miten lie näiden herrojen aivoitukset, saattavat jopa säätää lain, ettei autoilla saa ajaa.  Pitääkö hevonen hankkia?

Siitäkös Kumpulainen intoutui. Niin saivat kyytiä herrat, sähköfirmat, kiinalaiset kaivosyhtiöt kuin biokaasuauto ja aurinkopaneelit. Sanoi itsekin pohtineensa hevosen ostoa. Vanhoja ravureita kun saa kuulemma halvalla.

Juttu keskeytyi taas toviksi kun Kumpulainen yski. Se kyllä kuulosti pahalta. Onneksi oltiin jo valmiiksi terveyskeskuksessa, jos Kumpulaiselta ilmanotto kokonaan loppuisi.

Aikansa ryittyään Kumpulainen kysyi, että olinko jo tehnyt hiilijalanjälkitestin. Totesin Kumpulaiselle, että Lempin mukaan jätän kyllä jalanjälkiä. Varsinkin rospuutto aikaan tahtoo ronttosen pohjaan takertua vaikka mitä. Tuhkaa ei ole kyllä tullut sisälle tuotua, ne on kipattu yleensä samaan kohtaan sinne saunan taakse. Pois kulkureitiltä.

Kumpulainen nauraa hörähti ja sen jälkeen taas yski muutaman minuutin. Sanoi yskänkohtauksesta toivuttuaan, että eihän se mikään oikea jalanjälki ole vaan siitä puhutaan kun halutaan verrata miten paljon mikäkin toiminta aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. Että sellaisen testin tekemällä voi tarkistaa, miten paljon oma toiminta ilmastoa kuormittaa.

Kumpulainen olisi varmaan vielä jatkanut tiedon jakamista, mutta silloin lääkäri kutsui minut sisään.

Käteltyäni tohtoria istahdin pöydän viereen asetettuun tuoliin. Lääkäri oli nuori mies, joka tuntui olevan kiinnostuneempi tietokoneesta kuin minusta. Mutta aikansa laitetta tiirailtuaan nosti katseensa minuun ja sanoi, että melko hyviltä nuo arvot näyttävät. Vähän on kolesteroli koholla ja sitä pitäisi saada laskemaan. Ja sokerit rajoilla, joten nyt tulisi kiinnittää huomiota siihen mitä suuhunsa laittaa. Kovat rasvat pitäisi jättää ja lisätä kasviksia ja vihanneksia, niin eiköhän arvot korjaantuisi. Verenpaineen otettuaan jatkoi, että kyllä sitä silloin tällöin voi myös sen kahvipullan ottaa. Kunhan ei tule tavaksi. Kysyi vielä, että oliko joku ongelma mielessä, joka oli minut lääkäriin ajanut.

Piti sitten selittää, että Lempistä tämä käyntini johtui. Tai oikestaan Jaakosta. Tai siitä, että tämä on kuollut. Että Lempi pelkää minun lähtevän Jaakon matkaan.

Tohtori ei nauranut, totesi vain, että minullahan on viisas puoliso. Että tavallaan mies on kuin autonsa. Pitää välillä tarkistaa, onko öljyt kohdallaan ja moottori toimintakunnossa. Sanoi, että nyt näyttää hyvältä. Ja pyysi ottamaan yhteyttä jos jotain kysyttävää tai ongelmia tulee.

Kiitin tohtoria ja lähdin. Oli siinä viisas mies. Vaikka ajaakin kuulemma ranskalaisella autolla.