Vastuullinen ruuan tuotanto

Koko maailman mittakaavassa kaikesta ihmisen aiheuttamasta ympäristökuormituksesta noin kolmannes syntyy ruuan tuotannosta ja kulutuksesta. Ruuan tuotannon osuus kasvihuonepäästöistä on samaa luokkaa. Vesistöjen tilaan ruuankulutuksella on vieläkin suurempi vaikutus: ruuan tuotanto vastaa puolta ihmisen toiminnan aiheuttamista ravinnepäästöistä. Myös vesistöjen kalakannat hupenevat kestämättömän kalastuksen seurauksena. Ravinto on kuitenkin ihmisen perustarve ja elämän ehto. Alkutuotannolla on usein suurimmat ympäristövaikutukset, niin myös elintarviketeollisuudessa. (Lähde: Ruokatieto yhdistys ry)

Vastuullisuuden mittarit

Ruuan elinkaaren vastuullisuutta voidaan arvioida erilaisilla mittareilla, kuten ekologisella jalanjäljellä tai hiili- ja vesijalanjäljellä. Ekologinen jalanjälki kertoo, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Ekologinen jalanjälki ilmoitetaan pinta-alana globaali hehtaarina. Tällä hetkellä koko maailman ekologinen jalanjälki kertoo, että ihmiskunta kuluttaa 1,5-kertaisesti sen, mitä maapallo pystyy tuottamaan. Suomalaisen ekologinen jalanjälki on noin 6,2 gha. (Lähde: Ruokatieo yhdistys ry)

Hiilijalanjälki on mittari, jonka avulla voidaan arvioida erilaisten tekojen ja kulutusvalintojen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Hiilijalanjälkeä voidaan mitata kasvihuonakaasujen kokonaispäästöillä tai pelkillä hiilidioksidipäästöillä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 CO2 -ekv tonnia vuodessa.

Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon henkilö tai valtio kuluttaa vesivaroja kaikkien kuluttamiensa hyödykkeiden myötä (vettä/kuluttaja/vuosi). Kulutettuihin vesivaroihin lasketaan juoma- ja talousveden lisäksi kaikki vesi, joka on tarvittu esimerkiksi porkkanan kasvatukseen tai vehnän viljelyyn, sekä teollisuuden prosesseissa tuotteiden, kuten maksalaatikon tai auton valmistukseen. Suomalaisten keskimääräinen vesijalanjälki on 1 727 m³ vettä/henkilö/vuosi. Maailmanlaajuinen keskiarvo on 1 243 m³ vettä/henkilö/vuosi. Suomalaisen vesijalanjäljestä 41 prosenttia muodostuu ulkomailla. (Lähde:Opetushallitus)

Ruokahävikki

Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista, mutta joka syystä tai toisesta päätyy roskiin tai biojätteeksi. Suomessa heitetään ruokaa vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa eli 20–30 kiloa henkeä kohti.

Ruokahävikin määrät vaihtelevat paljon eri kotitalouksien välillä. Kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan koko elintarvikeketjussa peräti 10–15 prosenttia. Eniten ruokaa menee hukkaan kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin esimerkiksi kaupoissa. Eniten ruokahävikkiä henkeä kohti syntyy sinkkutalouksissa, erityisesti yksin asuvilla naisilla.  Kotitalouksien osuus on noin 35 %  kaikesta ruokahävikistä. Elintarviketeollisuuden prosesseissa hukkaantuu noin  75-140 miljoonaa kiloa ruokaa. Ravitsemuspalveluissa eli ravintoloissa, lounasruokaloissa ja kunnallisissa ruokapalveluyrityksissä kipataan biojätteeseen 75-85 miljoonaa kiloa ruokaa. Osa meidän omilta lautasiltamme, osa keittiön puolelta. Kaupan hävikkimäärä on noin 65-75 miljoonaa kiloa.

Suomessa kulutuksen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä 25 % johtuu ruuan tuotannosta. Ruuan tuotanto aiheuttaa myös merkittävän osan 30 % vesistöjä rehevöittävistä päästöistä.

Tiesitkö, että

  • Heitämme syömäkelpoista ruokaa roskiin 120-160 miljoona kg/ vuosi
  • Roskiin heittämämme ruuan arvo on noin 500 miljoonaa euroa/ vuosi
  • Roskiin heittämämme ruuan CO2 päästöt vastaavat 100 000 henkilöauton vuosipäästöjä
  • Suurin osa ruokaketjun ruokahävikistä syntyy kotitalouksissa, 35 % koko ruokahävikistä