Kallisarvoista

Tauno Blogi Avainsanat: , ,

Janhusen kaivo hörppäsi tyhjää. Eipä juuri naurata, sillä kyllä vesi on niin tärkeä asia, että ilman sitä moni asia mutkistuu. Onneksi Janhusella ei enää ole elikoita juotettavana, ainoastaan sekarotuinen Kyöpeli-koira. Kyllä Janhunen siis pärjäilee. Niin pärjäilee myös Janhusen emäntä. Tämä kun asustelee muutoinkin niin paljon Isolla Kirkolla tyttärensä luona. Taitaa päivittäin siellä vierailla.

Janhunen tuli käymään illansuussa meidän pirtissä. Sanoi, että ei kehtaa enää näin pimeällä alkaa lapioida lumia kaivon kannelta ja tutkia kaivon vesitilannetta. Että vettä tuli kysymään – lainaksi.

Sanoinkin Janhuselle, että meidän kaivossa vettä piisaa ja jos passaa, niin  voitaisiin käydä saunomassa. Sauna olikin parhaillaan lämpenemässä ja minusta olisi mukava juttu, jos Janhunen lähtisi saunakaveriksi.

Niinhän tämä lähti. Päästi ensin Kyöpelin sisälle Turren kaveriksi. Katsoin vähän Lempiä, että tykkääkö tämä huonoa kun vieras koira päästetään lupaa kysymättä tupaan, mutta ei tainnut huonous tuntua. Siellä jo etsi jääkaapista makkarapaloja molemmille koirille. Lempi osaa joskus yllättää.

Istuttiin useampi tovi saunassa ja heiteltiin tasaiseen tahtiin löylyä kiukaalle. Kummallakaan ei ollut mihinkään kiire eikä tarvinnut juuri puhuakaan kun ei juuri sillä hetkellä ollut mitään asiaa. Pohdin siinä itsekseni, että on se hyvä, että minulla on Janhusen kaltainen naapuri. Auttaa silloin kun voi ja minä teen samoin. Se on kunnon naapuruutta.

Saunan jälkeen mentiin tupaan ja Lempi olikin keittänyt jo iltasumpit. Syötiin päivällä leivottua nisua ja jatkettiin hiljaisuutta. Lempi oli jo täyttänyt Janhusen vesikaninsterit, joista Janhunen kiitti pöydästä noustuaan. Kutsui Kyöpelin mukaansa ja lupasi palauttaa vedet kunhan kaivo täyttyisi.

Minäkin nousin pöydästä ja menin laittamaan eteiseen ja pihalle valot. Sanoin, että voin tulla huomenna Janhuselle kaveriksi kaivon katsomiseen. Tuijottelin porstuan ikkunasta, kun Janhunen lastasi vesikanisterit autoon, päästi Kyöpelin pelkääjän paikalle, nosti kätensä ja lähti.

On tämä naapurusten ystävyys kallisarvoinen juttu. Kuin vesi.

Kierrätystä

Tauno Blogi Avainsanat: ,

Nyt on hurja kierrätysvimma alkanut. Isolla Kirkolla oli oikein puhetilaisuuksia kierrättämisen iloista ja hyödyistä.  Siellä oli myös pöytä lastattuna kaiken maailman kaulimilla, laseilla, astioilla ja muulla keittiön tilpehöörillä.  Olivat enemmän Lempin mieleen kuin minun.

Kaikkea sitä vanhaa ja käytettyä katsoessani muistin Lempin. Siinä vieressähän tuo käänteli puista kapustaa ja mittaili vispilän kestävyyttä. Sanoin lähteväni käymään Essolla ja varoitin vielä häntä, ettei vaan joudu itsekin kiertoon. Toisen vanha voi olla toiselle uusi.

Ei tykännyt. Sanoi pääsevänsä omin kyydein kotiin.

Käytyäni tutkimassa torin laidalle kohoavan marketin pohjatöitä päädyin Essolle. Tukiaisen nuori isäntä juuri selosti, että heidänkin tilallaan on kaikenlaista turhaa rompetta ja vempainta. Että pitäisi ihan romumies kutsua hakemaan pois vanhat autonraadot. Ja saisi samalla viedä traktorin rikkoontuneet jääketjut ja haravakoneen… Ei ehtinyt enempää kun Janhunen urahti, että hän voisi ottaa ne jääketjut ja koittaa tehdä niistä omaan traktoriinsa toimivat pelit.

Kun oltiin hetki turistu, niin sitä alkoi jokainen muistelemaan mitä kaikkea sinne oman peltonsa viereiseen metsikköön olikaan varastoinut. Innostuttiin asiasta niin paljon, että lähdettiin samantien porukalla katsomaan jokaisen miehen metsävarastoa. Saattaisihan sieltä joltakin löytyä sopiva osa vaikka minunkin auran siipeen.

Niin se loppupäivä hurahtikin ohi huomaamatta. Ruoka-aikaan kotiin saavuttuani omakin metsävarastoni oli tyhjentynyt huomattavasti. Toisaalta, traktorin peräkärryssä oli tavaraa enemmän kuin sieltä metsävarastosta oli lähtenyt. Mutta mieliala oli korkealla. Kierrätys oli alkanut onnistuneesti ja tavarat olivat vaihtaneet omistajaa. Janhusen varastosta löytyi oikea yllätyskin, mutta siitä Janhunen ei suostunut luopumaan. Selitti, että se oli muisto kansanperinteestä. Vähän sitä kyllä epäilin. Oli meinaan niin hyväkuntoinen ja kiiltävä. Pontikkapannu.

Iisalmi mukaan kunta-alan energiatehokkuussopimukseen

Mari Turunen Ajankohtaista

Iisalmen kaupunki liittyy mukaan kunta-alan energiatehokkuussopimukseen (sopimuskausi 2017-2025), asiasta päätti kaupunginhallitus 26.11.2018 kokouksessaan. Pohjois-Savosta kunta-alan sopimukseen ovat jo liittyneet Keiteleen kunta, Kuopion kaupunki, Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä sekä Rautavaaran kunta (tilanne 1.11.2018). Energiatehokkuussopimukset ovat tärkeä osa Suomen energia- ja ilmastostrategiaa ja ensisijainen keino edistää energian tehokasta käyttöä Suomessa. Energiatehokkuussopimukset ovat valtion ja toimialojen yhdessä valitsema keino täyttää Suomelle asetetut kansainväliset energiatehokkuusvelvoitteet ilman uutta lainsäädäntöä tai muita uusia pakkokeinoja. Sopimukseen liittyneet asettavat itselleen määrällisen energiankäytön tehostamistavoitteen ja toteuttavat toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoite lasketaan liittymishetkellä käytössä olevasta normaalia toimintaa edustavan kalenterivuoden energiankäytöstä, tavoite vuodelle 2025 vastaa 7,5 % liittyjän energiankäytöstä.

Suomessa on käynnistynyt uusi energiatehokkuussopimuskausi vuosille 2017–2025, joka jatkaa edellistä energiatehokkuussopimusten kautta 2008–2016. Edellisellä energiatehokkuussopimuksen sopimuskaudella oli mukana satoja suomalaisia yrityksiä ja yhteisöjä (mm. 117 kuntaa ja 15 kuntayhtymää), joiden toteuttamien energiatehokkuustoimien ansiosta vuoden 2016 lopussa energiaa säästyi vuositasolla lähes 16 TWh. Syntynyt säästö ylittää kaikkien Suomen yli 1,9 miljoonan kerrostalo-asukkaan vuosittaisen lämpöenergiankulutuksen. Toimet leikkaavat vuosittain hiilidioksidipäästöjä yli 4,8 miljoonalla tonnilla ja turhia energiakuluja 540 miljoonalla eurolla.

Iisalmi on ollut viimeksi mukana kunta-alan energiatehokkuussopimuksessa kaudella 1996–2007. Energiatehokkuussopimukseen liittyminen on ollut yksi KierRe-hankkeen päätavoitteista, lisäksi liittyminen ja sen kautta tehtävät toimet tukevat erittäin hyvin Iisalmelle laaditun resurssiviisauden toimintasuunnitelman tavoitteiden toteutumista. Kaupunki tulee mm. parantamaan entisestään uusien sekä peruskorjattavien rakennusten energiatehokkuutta sekä jatkaa katuvalaistuksen uusimista led-valaisimiksi.

Lisätiedot

Mari Turunen
Projektivastaava, KierRe-hanke
mari.turunen(a)iisalmi.fi
p. 040 584 0803

Kari Nissinen
vt. toimialajohtaja, tekninen toimiala
kari.nissinen(a)iisalmi.fi
p. 040 669 1005

Energiatehokkuussopimukset

KierRe-hanke ja www.iisalmi.fi/kierre

 

Kuopio lisää uusiutuvan energian käyttöä

Minna Kuuluvainen Ajankohtaista

Kuopion uusiutuvan energian kuntakatselmuksen perusteella on kaupungissa paljon mahdollisuuksia hyödyntää uusiutuvia energialähteitä. Kuopiossa vuonna 2017 tuotetusta energiasta 61 % tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä. Puupolttoaineet muodostivat suurimman osuuden käytetyistä uusiutuvista energiavaroista, lähes 82 %.

– Kuopiossa meillä on erittäin hyvät mahdollisuudet lisätä uusiutuvan energian osuutta. Puun käytön lisäksi vesialueet ja kallioperä tarjoavat mahdollisuuden rakennusten lämmitykseen ja jäähdytykseen, Kuopion kaupungin ympäristöasiantuntija Tapio Kettunen kommentoi.

Kuopion kaupunki näyttää esimerkkiä vähäpäästöisen energiantuotannon vauhdittamisessa. Uusien aurinkoenergia- ja maalämpökohteiden rakentamisen lisäksi Kuopion kaupungin Tilakeskus vaihtaa keskeisellä kaupunkialueella olevien kohteidensa kaukolämpösopimukset Kuopion Energia Oy:n puukaukolämpöön.

– Puulämpötuotteen valitsemalla voimme edistää osaltamme vähäpäästöistä energiantuotantoa. Tällä toimenpiteellä puolitamme kaupungin omasta toiminnasta aiheutuvat päästöt, Tilakeskuksen kiinteistötekninen asiantuntija Hannu Kosunen kertoo.

Kuopion Energia Oy:n Puulämmön tuotannossa käytetään yksinomaan kotimaisia, uusiutuvia biopolttoaineita, hyödyntäen myös kaatopaikkojen biokaasua. Keskeisellä kaupunkialueella olevan kaukolämpöverkon piirissä asuvat Kuopion Energia Oy:n asiakkaat voivat valita puukaukolämpötuotteen yleislämmön sijasta.

– Olemme tuotteistaneet uusiutuvilla biopolttoaineilla tuotetun kaukolämmön Puulämmöksi, jotta ympäristötietoisilla asiakkaillamme olisi mahdollisuus vaikuttaa myös lämmityksen kautta syntyviin hiilidioksidipäästöihin, kertoo Kuopion Energian myyntipäällikkö Teemu Tirkkonen

Kuopion uusiutuvan energian kuntakatselmuksen teki LCA Consulting Oy kesän ja syksyn 2019 aikana. Katselmus oli osa Kiertotalouden ja resurssiviisauden toteuttaminen Pohjois-Savossa (KierRe) -hanketta.

Lisätietoa:

Laajempi uutinen Kuopio.fi.-sivuilla
Kuopion uusiutuvan energian kuntakatselmus

Ympäristöasiantuntija Tapio Kettunen, Alueelliset ympäristönsuojelupalvelut, 044 718 2187, [email protected]
Projektivastaava Minna Kuuluvainen, Kiertotalouden ja resurssiviisauden toteuttaminen Pohjois-Savossa (KierRe) -hanke, 044 718 21478, [email protected]
Kiinteistötekninen asiantuntija Hannu Kosunen, Kuopion kaupungin Tilakeskus, 044 718 5132, [email protected]
Myyntipäällikkö Teemu Tirkkonen, Kuopion Energia Oy, 040 709 7622, [email protected]

Aurinkoa

Tauno Blogi Avainsanat: ,

En päässyt edes Esson baariin sisälle kun Tukiaisen nuori isäntä, Janhunen ja Salminen tulivat ovella vastaan. Viittoivat mukaan ja hyppäsivät Tukiaisen biokaasulla toimivaan autoon. Lähdin kaveriksi. Matkalla sitten kyselin, että minnekä sitä oikein mennään, jolloin Janhunen vain totesi, että pidä silmäsi auki. Tukiaisen navetan edessä sitten oivalsin, että Tukiaisen kattoprojektiahan sitä oltiin tultu ihmettelemään. Eikä kyseessä ollutkaan mikä tahansa kattoprojekti. Navetan katolla oli neliönmuotoisia palasia, vähän kuin ikkunoita, mutta tummemman värisiä.  Sieltä tulisi kuulemma sähköä niin navetan kuin talonkin tarpeisiin kunhan homma olisi valmis. Ja osan sähköstä voisi varastoida. Ehkä jopa laittaa myyntiin.

Katselin niitä ruutuja ja laskin mielessäni, kuinka paljon niitä mahtuisi meidän navetan katolle. Tukiaisen katto oli kyllä laajempi, mutta mahtuisi siihen meidänkin navetan katolle ihan mukava erä näitä paneeleita. Tai sitten jos navetan katto ei kelpaisi, niin voisihan niitä laittaa talon katolle. Ei niin montaa kyllä sinne mahtuisi, mutta ehkä sen verran, että osan sähköstä voisi laittaa myyntiin.

Siinä laskiessani pinta-aloja ja paneeleiden kokoa ja sähkön tuottavuutta, Tukiaisen nuori isäntä pyysi meidät sisälle kahville. Olihan se kahvittelu jäänyt Essolla kesken. Tukiaisen emäntäkin oli kotosalla. Kyllä siinä nuorella isännällä on hyvä olla. Niin on mukavan oloinen naisihminen. Jotta.

Hörpittiin kahvit, syötiin paistolämmintä nisua ja katseltiin navetan kattoa. Se kyllä näytti upealta ja kun vielä ajatteli, että sen avulla voi lypsää lehmät ja vaikka katsella televisiota, niin aina vaan hienommalta katto alkoi näyttämään.

Tukiaisen nuori isäntä vielä kertoi mitä oli paneeleista asennuksineen syystarjouksena maksanut, niin ihan tuli itsellekin sellainen ajatus, että kyllä sitä meillekin pitää tuollaiset luukut katolle saada.

Lempi ei varmaankaan asiaan heti innostu, mutta jos nyt alkaisi asiaa pikku hiljalleen valmistella.  Eiköhän Lempi parin vuoden kuluttua asiaan syttyisi.

Nuori emäntä siinä kahvin kaadossa sanoikin, että jospa mekin Lempin kanssa hankittaisiin tuollaiset paneelit, niin kyllä sitä sähkölaskut olisivat pienet. Sillä säästyvällä rahalla voisin vaikka viedä Lempin etelän aurinkoon loman viettoon.

Pomppasin samoin tein pystyyn ja sanoin Tukiaisen nuorelle isännälle, että nyt meidän pitää lähteä. Mennään sinne Essolle niin käyn hakemassa auton. Eihän sitä tiedä, vaikka olisivat paneelit jo ensi kesänä katolla.

 

Nopeat kiertotalouden kokeilut päätökseen

Laura Leppänen Ajankohtaista Avainsanat: , , , , ,

Nopeat kiertotalouden kokeilut on nyt saatettu päätökseen. Kokeilupaikkakuntina toimivat Kuopio, Siinlinjärvi ja Varkaus. Nopeissa kokeiluissa tuotetta, palveluaihiota tai toimintamallia kokeiltiin käyttäjien kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa oikeassa käyttöympäristössä. Kokeilut olivat käynnissä huhti-lokakuun välisenä aikana. Tuloksista ja kokeiluista voit lukea lisää täältä. 

 

Pitää varoa, ettei joudu hukkaan

Tauno Blogi Avainsanat:

Kaupassa oli tänään pöytä, jossa oli hurjasti erilaisia leivänpaloja, juustoa, makkaraa, ryyniä ja muuta syötävää. Ja sitten siinä oli lappu, jossa luki: ”Älä syötä hukkaa.” Ihan oli pakko siihen pysähtyä ja katsella ympärilleen, missä se Hukka oikein on. Ja kuka torvelo kyläläinen sellaisen on itselleen hankkinut. Itse annan kyllä suden juoksennella vapaana ja suuresti toivon, ettei tule minun eikä elukoitten kulkureitille. Sitä varten minulla on haulikko roikkumassa hirvensarvissa. Ne sarvet ovat peräisin hirvestä, jonka kaadoin vuonna 89 Perttulin Eränkävijöiden hirviporukoissa. Oikeastaan se oli vähän vahinko – se hirveen osuminen nimittäin. Siinä maassa oli suunnaton juurakko, johon olin juuri kompastunut. Pyssy lensi siinä rytäkässä ja kun nykäisin sitä maasta lähemmäksi, niin taisi liipaisin jäädä siihen juurakkoon kiinni. Silloin se laukesi. Siinä varmistimessa olikin ollut aina vähän vikaa. Huono tuuri kun ampumalinjalle sattui hirvi. Olisihan tuo elukka saanut vielä minun puolestani kirmailla metsissä, komia uros. Kaverit heti onnittelemaan hienosta kaadosta ja kaatoryyppyä tarjoamaan. En sitten kehdannut kertoa koko totuutta. Olisivat kuitenkin naljailleet epäkurantista pyssystä. Joten olin hiljaa ja seuraavalla viikolla vein pyssyn asesepälle korjattavaksi.

Silloin kotiin mennessä totesin, että tuli saatua hirvi. Vaikka en olekaan mikään metsäsissi enkä erikoisemmin nauti metsästyksestä, niin ryyppy on kyllä joskus ihan paikallaan. Sitä en kyllä Lempille sanonut.

Nyt sitten hain hukkaa. Lienen ollut hölmistyneen näköinen, kun siihen pelmahti sellainen simpsakka nuori nainen kysyen, että haluanko kuulla enemmän hävikkiviikosta. Mikä nyt on hävinnyt? Se hukkako?

Suomalaiset kuulemma hävittävät ruokaa ihan liikaa. Sitä tungetaan roskiin ja heitetään kompostiin, kun ei jakseta kaikkea syödä. Että pitäisi osata ottaa lautaselleen se määrä, minkä syö. Samalla sitä kunnioittaisi myös ruuan raaka-aineiden tuottajaa ja ruuan valmistajaa.

Innostuin siitä kertomaan tällä neidille, että minulla ei ole tapana heittää ruokaa susille. Joskus annan Turrelle pienen palan, jos Lempi ei huomaa. Hevoselle silloin ennen traktoria oikein kerättiin leipää kuivumaan, mutta yhtään ei mennyt kompostiin. Ja sikaa sitä vasta muistettiinkin ruuan tähteillä. Varsinkin ennen joulua. Kahvinporotkin maistuivat hevoselle, kun ne oli kaadettu tunkiolle. Silloin kun Lempi ei vielä ollut vaatinut kompostia siihen navetan nurkalle.

Olisin kyllä vielä jatkanut jutustelua pidempäänkin, mutta Lempi oli päässyt kassojen ohi ja tulla viuhtoi kauppakassien kanssa luokseni. Katsoi pöytää, katsoi neitiä ja sanoi sitten, että meidän Tauno on sellainen komposti, että siltä ei mikään ruoka jää syömäti. Teki mieleni oikaista, että minä en kyllä syö hapankaalia. Mutta Lempi tyrkkäsi ruokakassit käteeni ja ymmärsin, että tämä ajatustenvaihto oli nyt tässä. Saattaa nimittäin käydä niin, että jos ei Lempin kelkassa pysy, niin on ihan hukassa.

Peltilehmille apetta

Tauno Blogi Avainsanat: ,

Olen Tauno, pohjoisesta Savosta. Jotkut kutsuvat minua maanviljelijäksi, jotkut pilallaan nimittelevät maaseutuneuvokseksi. Mutta ihan tavallinen suomalainen mies minä olen. Sellainen pientilallinen. Samaan aikaan kun jotkut naapuritilalliset lopettavat karjan pitämisen, minä olen päättänyt sitä hommaa vielä jatkaa.  Sanoisinko, että ihan vaikka harrastukseksi. Sitä samaa noituu myös Lempi. Mutta Lempi kyllä puhuu muutenkin niin paljon, ettei tämän höpinöitä kannata aina ottaa niin tosissaan.

Lypsäviä ei ole kuin kymmenkunta, mikä on aivan liian vähän kunnollisen maitotilin tekemiseen. Mutta toisaalta, voisihan sitä harrastaa jotain huonompaakin kuin lehmien rapsuttelu. Se pitää ainakin ihmisen oikeassa ajassa. Se on ihan sama mitä ne kellon siirtämisestä höpisevät. Mansikki ja Rusina ovat jo niin vanhoja konkareita, että niiden utareisiin ei tartuta kellon mukaan vaan silloin kun ne tarvitsevat tyhjennystä.

Alkuviikolla kävin Isolla Kirkolla kun Lempin piti päästä kampaajalle. Ei enää kelvannut, että siskontyttö olisi vähän rullaa laittanut päähän yön seuduksi. Nyt piti kuulemma saada väriä purkista ja ammattilaisen tekemänä. Siinä Lempiä odottaessani poikkesin sitten paikallisessa Esson baarissa ja kuulin, kuinka Tukiaisen nuori isäntä kehui biokaasulla toimivaa menopeliään. Ihan tuo oli normaalin auton näköinen, ei ainakaan mitään häkäpönttöä ollut silmin havaittavissa. Sanoi sitten, että oman lehmän tuotoksella hänenkin autonsa nykyään kulkee. Ja että niin paljon sitä luonnontuotetta hänen lähes satapäinen karjansa tuottaa, että ihan myyntiin asti sitä jo laittaa.

Kyllä se veti meikäläisen melko hiljaiseksi. Siinä itsekseni mietin, kuinka monta kasaa Rusina keskimäärin päivässä saa aikaan ja lisäsin siihen koko navetan naisporukan. Kysyin vielä nuorelta isännältä, että voiko siihen samaan satsiin sotkea omatkin tuotokset. Herättihän se vähän hilpeyttä kun ukot kuvittelivat kuinka autossa olisikin pönttö ja siinä voisi tehdä useamman asian kerralla. Nuori isäntä sitten totesi, että hänen emäntänsä sanoisi tuohon ideaan, että sitä eivät voi tehdä kuin naiset. Kahta asiaa siis yhdellä kertaa. Tuota asiaa en oikein ymmärtänyt.

Siihen huoltamon ovelle saapui sitten mustatukkainen nainen, joka tuntui viittoilevan minulle. Aluksi en tuntenut kuka lempo se on, ennen kuin Janhunen urahti, että ”toihan on sun akkas”. Niin oli emännän  tukka musta kuin olisi pikipurkkiin pudonnut.

Menin ulos ja lähdettiin Lempin kanssa vuoden -93 Corollalla kotia kohti. Vähän jäi askarruttamaan ne lantapuheet. Josko sitä kannattaisi kokeilla itsekin. Ihan vaikka aluksi sillä lehmänlannalla. Myisi tuotokset ja pistäisi rahoiksi. Pitää ottaa asiasta lisää selvää. Ehkä sitä kohta ajelee itsekin sellaisella biokaasuautolla.

 

Sähköpyörät korvaamaan autoilua työasiamatkoilla Kuopiossa

Minna Kuuluvainen Ajankohtaista

Kuopion kaupungin eri yksiköt ovat hankkineet käyttöönsä sähköpyöriä vähentääkseen autojen käyttöä työasiamatkoilla ja lisätäkseen henkilöstön työhyvinvointia. Viimeisimpänä pyöriä on hankittu kesän aikana kotihoidon yksiköihin. Hankituilla seitsemällä sähköpyörällä kotihoidon työntekijät pääsevät näppärästi liikkumaan päivän aikana kohteesta toiseen.

Kotihoidossa on arvioitu, että hankituilla seitsemällä sähköpolkupyörällä on voitu korvata 3-4 leasingautoa. Taloudellista säästöä kertyy noin 15 000 – 20 000 euroa vuodessa. Lisäksi kotihoidon hiilidioksidipäästöt vähenevät vuodessa noin 12 000 kg. Yhden suomalaisen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ovat noin 10 000 kg vuodessa.

– Meillä sähköpyöräidea on saanut alkunsa siitä, että meillä kotihoidossa liikutaan paljon, ja iso osa liikkumisesta ratkaistaan leasingautoilla. Halusimme auton rinnalle tai vaihtoehdoksi erityisesti kantakaupunkiin ja taajamiin kätevämmän ratkaisun. Auto on haasteellinen pysäköintipaikkojen niukkuuden vuoksi, ja pysäköinti voi viedä paljonkin työaikaa. Kävimme myös keväällä läpi uutta kaupunkistrategiaa ja huomioimme, että me osaltamme voimme tehdä paljonkin tukeaksemme kaupungin kestävää kehitystä, kertoo kotihoidon päällikkö Kaija Kokkonen.

– Koko organisaatiossa mietitään viisaan liikkumisen keinoja työasiamatkoille. Tavallisia polkupyöriä on ollut pitkään käytössä ja ensimmäinen sähköavusteinen yhteiskäyttöpyörä hankittiin kolme vuotta sitten. Mäkisessä Kuopiossa sähköavusteinen pyörä madaltaa kynnystä tehdä matkat pyörällä, koska hikisenä kokoukseen menemistä ei tarvitse pelätä. Toisaalta avustuksen saa halutessaan pois päältä tai pienemmäksi, jolloin voi hieman kuntoilla työpäivän keskellä, ympäristöjohtaja Tanja Leppänen kommentoi.

Kuopion tavoitteena on olla sähköpyöräilyn pääkaupunki. Keväällä 2019 kaupunki ottaa käyttöön 150 sähköavusteista kaupunkipyörää, jotka tulevat kaikkien kuopiolaisten käyttöön.

Lisätietoja:

Kotihoidon päällikkö Kaija Kokkonen, puh. 044 718 6407
kaija.anneli.kokkonen(a)kuopio.fi

Projektivastaava Minna Kuuluvainen, puh. 044 718 2148
minna.kuuluvainen(a)kuopio.fi

Ympäristöasiantuntija Tapio Kettunen, puh. 044 718 2187
tapio.kettunen(a)kuopio.fi