Suola on paras mauste

tammikuu 23, 2019 Tauno Blogi

Ikäviä uutisia on kiirinyt tänne Pohjois-Savon kulmille. Lempin veli on nyt vainaa. Yhtäkkiä tämä oli viikko sitten saanut kohtauksen, joka lopulta vei miehestä hengen. Lempiltä Jaakko ei saanut kaunista muistopuhetta. Kuultuaan Jaakon edesmenneen tämän ilme oli kiukkuinen kuin rypistyneellä rusinalla kun totesi, että kyllähän sitä saattoi odottaakin. Mies ei tee muuta kuin istuu ja syö, juo kaljaa ja tappelee muiden kylähullujen kanssa. Katsoi hetken minua tuimasti silmiin kuin olisi pohtinut jotain. Ja sanoi sitten, että sinä et sentään tappele.

Tunnelma oli sen verran surumielinen, että päätin lähteä ulos. Kävelin navetalle tyttöjä katsomaan ja samalla pohdin, että pieni totuus tuossa Lempin puheessa oli. Ehkä sitä tuli syötyä liikaa possua ja liian vähän porkkanaa. Mutta kun tuo suu on siitä ihmeellinen, että se erottaa hyvältä maistuvat eineet niistä ruuista, jotka eivät maistu oikein miltään. Ja sitten kun haluaisi niitä vähän maustaa, niin johan saa kuulla, ettei suolaa saa käyttää niin paljoa. On se kumma, että ruuan syömisestäkin on nykyään tehty niin vaikeaa. Ja vaarallista.

Saadakseni muuta ajateltavaa otin navetan nurkalta lumikolan ja aloin työnnellä lumia kulkuväylältä sivuun. Siinä aikani lumitöitä tehtyäni sain mielestäni oivan ajatuksen. Hain sisältä kansalaisopiston esitteen. Aikani sitä plärättyäni löysin etsimänäni kurssin. Soitettuani palasin sisälle tupaan, jossa Lempi vaivasi juuri pullataikinaa.  Syventyneenä vaivaamiseen tämä ei edes päätään nostanut kun ilmoitin, että nyt alkaa tässäkin pirtissä uudet terveelliset tuulet puhaltaa. Totesin, että olen sitten ilmoittanut Lempin ruokakurssille nimeltään ”Kevyesti kasviksilla”. Alkaa jo huomenna. Ja hövelisti vielä lupasin, että kyllä minä voin sitten viedä Lempin koululle. Ja hakea myös.

Lempi ei sanonut mitään. Upotti vain molemmat nyrkkinsä pullataikinaan, nosti sen sitten pöydälle ja sanoi, että tämän taikinan isäntä voi sitten käydäkin viemässä kompostiin. Että meidän talossa ei enää mitään vehnästä syödä. Eikä myöskään leivota. Että jos hänen tekemänsä ruoka ei enää kelpaa, niin isäntä voi käydä kurssinsa itse. Jatkoi vielä, että kasviksia ja juureksia on kyllä ollut tarjolla, mutta jostain syystä isäntä ei koskaan edes kantta niistä astioista ole nostanut nähdäkseen minkälaisia porkkanoita olisi ollut tarjoilla.

Puhuttuaan suunsa puhtaaksi Lempi otti naistenlehden ja lähti kammariin lukemaan.

Maha alkoi jo pitää meteliä. Sekin tiesi, että ruoka-aika olisi kohta. Ymmärsin kuitenkin, että tänään ei Lempi tekisi ruokaa. Ei edes niitä kasviksia, jotka yleensä siirsin syrjemmälle. Kyllä harmitti. Vaikka syytönhän minä tähän olin. Kaikki oli Jaakon syytä. Mitä meni kuolemaan. Ja vielä ylipainoisena.