Uudet talvikengät

tammikuu 3, 2019 Tauno Blogi Avainsanat: , ,

Niin on joulu taas vietetty. Laitoin pienen kuusen Rusinan, Mansikin ja muiden tyttöjen iloksi navetan nurkkaan. Päätin, että vien sen pois vasta Nuutinpäivänä. Lempi siivoaa joulun pois heti Tapaninpäivän jälkeen. Joulurauhan vuoksi olen päättänyt tyytyä navetan kuuseen. Hyvä, että edes siellä naisväki osaa arvostaa joulun  tunnelmaa.

Uudenvuoden aattona oli lunta tullut jo muutama sentti ja seuraavana päivänä nietokset vain kasvoivat. Eihän siinä mitään hätää olisi ollut tuvassa istuessa. Mutta vuoden viimeisenä arkipäivänä Lempi istui jo ulsteri päällä kun tulin navetalta ja sanoi, että nyt pitää lähteä Isolle Kirkolle ostamaan leipää ja voita. Sanoin, että keli ei ole oikein hyvä, ja että jospa lähdettäisiin vasta huomenna. ”Ei”, sanoi Lempi kipakasti. ”Voi on loppu”.

Vähän ihmettelin mikä kiire tällä nyt oli lähteä, mutta sitten huomasin Lempin jaloissa joulupukilta saadut uudet saappaat. Sellaiset mustat kultaisilla soljilla varustetut nilkkapituiset nahkajalkineet. Ihan olivat mukavan näköiset. Olin ollut paikalla kun tämä niitä kaupassa jalkaansa sovitteli. Olivat tavallaan minun lahjani Lempille. Olin todennut, että jos löytää mieleisensä kengät, niin minä maksan.

Kenkien takia piti lähteä nyt Kirkolle. Pitäähän uudet kengät kylän rouville esitellä, tottakai.

Vaihdoin lippalakin ja takin ja sanoin, että nyt olen valmis minäkin. Taiteilimme lumessa navetan kupeessa olevalle liiterille, johon Toyota oli parkkeerattu joulun viettoon. Lempi meni autoon istumaan ja minä otin kolan ja aloin puhdistamaan oven edustaa, jotta saisin ajettua auton pihalle.

Vähän meinasi hiki yllättää, mutta lopulta oli ovien edusta puhdas ja siirryin autoon. Starttasin ja Corolla hyrähti nätisti käyntiin. Lähdettiin kohti kaupunkia.

Ei oltu päästy vielä ihan pihasta maantielle kun tajusin, että olimme jumissa lumessa. Vasen takarengas pyöri tyhjää ja auto ei liikahtanutkaan. Olisi pitänyt kolata koko piha puhtaaksi. Nyt oli lunta niin paljon, että ei päästy eteen- eikä taaksepäin.

Aikani yritettyäni sanoin Lempille, että nyt pitäisi mennä työntämään. Vähän pahantuuliselta tämä näytti kun aukaisi oven ja pudottautui lumeen. Paljon sitä olikin. Osa lumesta hupsahti Lempin uusien kengien varresta sisään. Lempi siirtyi auton taakse ja alkoi työntää.

Ei liikuttu mihinkään.

Aikansa kun Lempi oli purkanut kiukkuaan autoon, nousin minäkin autosta ja sanoin, että kyllä meidän nyt on paras odottaa Kettusta. Tämän on tapana käydä putsaamassa meidänkin piha samalla kun linkoaa kylän raitinkin.

Lempi ei sanonut enää mitään. Käveli käsilaukku tiukasti kyljessä kiinni kohti pirtin ovea.

Vähän ennen puoltapäivää Kettunen tulikin ja auttoi Toyotan kiipelistä, aurasi pihan ja linkosi vielä tien isommalle väylälle asti. Lunta tuli edelleen, mutta ei niin runsaasti kun yöllä ja aamusella.

Lähdin tupaan kysyäkseni Lempiltä, että joko mennään.

Sinne uuninpäälle oli nostettu pari nilkkapituisia talvikenkiä. Lempi oli kuorimassa perunoita. Kysyin, että lähdetäänkö. Hetken hiljaisuuden jälkeen sain vastauksen: ”Hulluhan sitä tuollaiseen keliin lähtee. Ja pitäähän minun saada kengät ensin kuiviksi.”

Lähdin navetalle katsomaan olisiko Rusina tai joku muu daameista juttutuulella. Ehtiihän sitä kirkolle huomennakin.