Aurinkoa

marraskuu 26, 2018 Tauno Blogi Avainsanat: ,

En päässyt edes Esson baariin sisälle kun Tukiaisen nuori isäntä, Janhunen ja Salminen tulivat ovella vastaan. Viittoivat mukaan ja hyppäsivät Tukiaisen biokaasulla toimivaan autoon. Lähdin kaveriksi. Matkalla sitten kyselin, että minnekä sitä oikein mennään, jolloin Janhunen vain totesi, että pidä silmäsi auki. Tukiaisen navetan edessä sitten oivalsin, että Tukiaisen kattoprojektiahan sitä oltiin tultu ihmettelemään. Eikä kyseessä ollutkaan mikä tahansa kattoprojekti. Navetan katolla oli neliönmuotoisia palasia, vähän kuin ikkunoita, mutta tummemman värisiä.  Sieltä tulisi kuulemma sähköä niin navetan kuin talonkin tarpeisiin kunhan homma olisi valmis. Ja osan sähköstä voisi varastoida. Ehkä jopa laittaa myyntiin.

Katselin niitä ruutuja ja laskin mielessäni, kuinka paljon niitä mahtuisi meidän navetan katolle. Tukiaisen katto oli kyllä laajempi, mutta mahtuisi siihen meidänkin navetan katolle ihan mukava erä näitä paneeleita. Tai sitten jos navetan katto ei kelpaisi, niin voisihan niitä laittaa talon katolle. Ei niin montaa kyllä sinne mahtuisi, mutta ehkä sen verran, että osan sähköstä voisi laittaa myyntiin.

Siinä laskiessani pinta-aloja ja paneeleiden kokoa ja sähkön tuottavuutta, Tukiaisen nuori isäntä pyysi meidät sisälle kahville. Olihan se kahvittelu jäänyt Essolla kesken. Tukiaisen emäntäkin oli kotosalla. Kyllä siinä nuorella isännällä on hyvä olla. Niin on mukavan oloinen naisihminen. Jotta.

Hörpittiin kahvit, syötiin paistolämmintä nisua ja katseltiin navetan kattoa. Se kyllä näytti upealta ja kun vielä ajatteli, että sen avulla voi lypsää lehmät ja vaikka katsella televisiota, niin aina vaan hienommalta katto alkoi näyttämään.

Tukiaisen nuori isäntä vielä kertoi mitä oli paneeleista asennuksineen syystarjouksena maksanut, niin ihan tuli itsellekin sellainen ajatus, että kyllä sitä meillekin pitää tuollaiset luukut katolle saada.

Lempi ei varmaankaan asiaan heti innostu, mutta jos nyt alkaisi asiaa pikku hiljalleen valmistella.  Eiköhän Lempi parin vuoden kuluttua asiaan syttyisi.

Nuori emäntä siinä kahvin kaadossa sanoikin, että jospa mekin Lempin kanssa hankittaisiin tuollaiset paneelit, niin kyllä sitä sähkölaskut olisivat pienet. Sillä säästyvällä rahalla voisin vaikka viedä Lempin etelän aurinkoon loman viettoon.

Pomppasin samoin tein pystyyn ja sanoin Tukiaisen nuorelle isännälle, että nyt meidän pitää lähteä. Mennään sinne Essolle niin käyn hakemassa auton. Eihän sitä tiedä, vaikka olisivat paneelit jo ensi kesänä katolla.